Jalostuksesta

Miten vastuulliset kasvattajat valitsevat koiralleen sopivan parin kun astutuksesta on kysymys? Mihin asioihin kiinnittäisitte huomiota valinnassanne, että jälkeläisistä tulisi terveitä ja kaikin puolin hyviä.?
Minkälaista yksilöä ette missään nimessä käyttäisi jalostukseen?Onko hyviä ja huonoja kokemuksia?

aika paha kysymys, silla vastausta ei voi antaa lyhyesti, eika ole lainkaan yksinkertaista kirjoittaa ajatuksia niin etta ne luettaisiin myos niin kuin kirjoittaja ne tarkoittaa ymmarrettavan.

Mielestani kaikki kasvattajat ovat vastuullisia kasvattajia. Ainakin jokainen pitaa itse itseaan vastuullisena kasvattajana, enka tunne ketaan joka ei sita olisi.

Kysyt mihin kiinnitat huomiota saadaksesi kaikin puolin hyvia ja terveita jalkelaisia ?

NO ainakaan vanhemmilla ei saa olla sellaisia puutteita tai virheita tai sairauksia joita en jalkelaisille tietenkaan halua.

Sen vuoksi katson muutaman tarkean asian molemmista vanhemmasta
1. millainen luonne ( rahjaavat ja akaiset eivat kelpaa, eika ujot )
2. miten koira liikkuu ( molemmat vanhemmat pitaa liikkua hyvin ja kauniisti)
3. purenta pitaa olla kunnossa ( ei purenta vikaa , eika etuhammas puutteita)
4. lasken premolaarit ( valihampaat, joita toivoisi olevan mahdollisimman paljon, mika ei aina ole mahdollista, jolloinka asetan asioille tarkeysjarjestyksen)
5. karvan laatu ( pyrin selvittamaan myos niiden taustalla olevien turkkien laadun ja varin )

Ensimmainen kriteerini on etta narttu on ehdottomasti mielestani hyva. Jos narttu ei ole riittavan hyva, ei hyvakaan uros saa aikaseksi sellaisen nartun kanssa hyvia jalkeilaisia, mutta hyvan nartun voi astuttaa keskinkertaisellakin uroksella ja viela on toivoa saada hyvia jalkelaisia.

Kun narttu on valittu ja alan etsia sopivaa urosta valitulle nartulle, etsin tietenkin uroksen jolla ei ole samoja virheita kuin mahdollisesti nartulla on.
Vuosien varrella olen kerannyt tiedot kansiooni taustatiedot esivanhemmista ja sukutaulussa nakyvista koirista niin pitkalle ja niin monesta kuin se on ollut mahdollista. Kirjaan asioita myos
kaikista mahdollisista jalkelaisista, ja olen todennut ne erittain hyviksi tiedon lahteiksi itselleni.
Pyrin pitamaan sukusiittoisuuden mahdollisimman pienena, ja olen etsinyt urokset muualta kuin nayttelyiden tahdista.
Haluan virallisia terveystutkimuksia koirille joita kaytan jalostukseen .

Etsittyani mielestani parhaimmat mahdolliset vanhemmat tulevaan pentueeseen, voin sen jalkeen vain toivoa parasta, kuten kuuluisa ja arvostettu kasvattaja Lauri Vuolasvirta on mielestani varsin viisaasti todennut. Nainhan se on, ei yksikaan meista voi vaikuttaa tippaakaan enempaa siihen mita sielta sitten tulee.

Tuossa nyt siis pintaa raapaisten noista narttu/uros valinnoista. Sen jalkeen on viela 1000 sivua hienosaatoa… Jos jotain koiraa en missaan nimessa kayttaisi se olisi sellainen jossa on virheita joita en halua jalkelaisille ja se ei tayttaisi noita 4 noista 5 kohdasta jotka tuolla alussa mainitsin.

Aiotko sina kasvattajaksi?
Sinun kannattaa haastella kasvattajien kanssa nayttelypaikoilla, solmia yhteyksia ja jutella ja kysella enemman henkilokohtaisella tasolla. Anti on varmasti silloin paljon laajempaa ja saat asioista enemman irti. On tosi vaikeeta kirjoittamalla kertoa nainkin laajasta asiasta.
Kasvattaja kurssilla sitten viela hiotaan jokainen kasvattajaksi haluvan tietoa ja varmasti jokainen onnistuu omissa tavoitteissaan. Jos sitten joku muukin on tulokseen tyytyvainen on jo saavuttanut aika paljon. Sen lisaksi on tietysti aina sellaisia jotka tekisivat kaiken paremmin, se on yksi taman harrastuksen varmimmista luontaiseduista ja ”tuloksista ” .


mukaan sitten vaan ja onnea matkaan

Irma ja Bombix Moren silkkiterrierit

Ei tuohon Irman vastaukseen ole paljoa muuta lisattavaa.

Luonne on se yksi tarkeimmista asioista kaiken kauniin ja rodunomaisen rakenteen lisaksi.
Olen huomannut, niin taalla USAssa, etta Suomessa maaratyista vanhemmista lahtoisin olevien jalkelaiset ovat erittain agressiivisia. Suomessa ollessani EW-2006 nayttelyssa kaksi silkkiterrieria kavivat raivoisaan taopeluun keskenaan, eika edes useamman ihmisen ryhma pystynyt tuota tappelua lopettamaan, ennen kuin sivusta katsoja tuli vesipullon kanssa heittamaan vetta koirien niskaan.
Tata toimintaa puolisteltiin terrierimaisyydella. Terrierit ovat terriereja, mutta eivat TAPPAJIA tassa ero.
Samaisesta linjasta oleva silkkiterrieri taalla USAssa rahjasi erikoisnayttelyssamme koko TOP 20 Galan ajan ja seuraavana paivana puri handleriaan rotukehassa. Tama listan saa jatkumaan ja taas samaisesta linjasta silkkiterrieri sai vastattain lopullisen kilpailukiellon taalla USAssa huonon luonteensa vuoksi.
Taman koiran nimi ja vanhemmat julkaisen taalla foorumissa myohemmin, jotta muut kasvattajat voisivat olla varuillaan tasta ongelmasta.

Heraakin kysymys, etta miksi kasvattajat, jotka linjaavat tahan yhteen ja samaan koiraan eivat ota tata ongelmaa tosissaan. Mita hyotya on rodulle kauniista, mutta seina hulluista koirista?
Taalla ainakin vaheksytaan ja kierretaan kaukaa tuollaiset vastuuntunnottomat kasvattajat.
Luonne ja vari ovat yhta tarkeita ominaisuuksia kuin rakenteellisetkin ominaisuudet. Eihan kukaan halua jatkaa kasvatustyota pihti kinttuisella koiralla, miksi sitten koiralla, jolla on luonteessa vikaa ?????

Ensisijaisesti siitokseen tulisi kayttaa vain terveita (myos luonteeltaan) rodunomaisia laadukkaita koiria, jotta rotu voidaan sailyttaa sellaisena miksi se on tehtykkin.
Silkit ovat tehty metsastamaan pienia jyrsijoita, ei juoksemaan takaa janista.

Kristiina

The future belongs to those who believe in the beauty of their dreams.
Eleanor Roosevelt

ensiksi Irma, haluaisin kiittää kovasti hyvin monipuoliseen silkkien kasvattajan tietotäyteiseen vastaukseen. :arc:
En ole pitkään aikaan saanut rodun ominaisuuteen noin sisällöltään tiukkaa tietoa sisältävää tietopakettia, jossa kaikkia tieto perustuu varmasti monien vuosien ja kokemuksen tuomaan arviointiin. Sen vain jotenkin aistii tuota vastauksestasi johtuen. Haluaisin kysyä tässä miten monta vuotta olet silkkiterriereitä kasvattanut kun sinulta tätä tietomäärää tuntuu olevan enemmän kuin pienessä kylässä on voimaa?

Kristiina, sinulla on varmasti yhtä tärkeää ja ajankohtaista tietoa. Miten monta vuotta olet silkkien kanssa toiminut? Tiedät paljon hyvästä jalostuksesta, sain paljon molempien vastauksista tietoa jalostuksesta. onko teillä kenneleitä mihin voi ottaa yhteyttä?

Mina olen aika vasta alkaja. Mina sain ensimmaisen silkkiterrierini 1989 Titakin kennelista Raumalta. Ja siita sitten kaikki alkoi.
Aluksi ajattelin etta otan vain kotisilkin, mutta sitten loysin itseni eraana paivana Varkauden kansainvalisesta nayttelysta hakemassa keltasen nauhan eli 3. nuorelle sydankapy silkilleni.
Syy oli varmaankin ne rikkinaiset sydankapyni syomat lenkkarit kun menestys oli niin kehno. Sydankapy ei nayttanyt kauniilta sellaisten harmaita rupusten lenkkareiden vierella :dash3: tietenkaan.

Nooh, ehka siina oli jotakin muutakin pielessa, koska uusittuani kenkani minulta meni viela sen lisaksi lahes nelja vuotta ennenkuin nayttelyissa aloin saada tuloksia .


Silkkiterrieri guru ja loistokas idolimme Silja Susia opasti minut turkin hoidon saloihin ja siita sitten kaikki alkoi.

Kysyit viela noista kenneleista joihin voisi ottaa yhteytta.

www.silkkiterrierit.com sielta loytyy kaikki suomalaiset kasvattajat jotka ovat yhdistyksen jasenia. Siella on myos jokunen ulkomaalainenkin kenneli mukana.
Ja kaikkiin voit ottaa yhteytta, ovat varmasti mielissaan yhteydenotoista.

sen lisaksi kannattaa netissa googlesta etsii esim. sanoilla Australian silky terrier , niin saat vaikka kuinka paljon ulkolaisia sivuja nakyviin.
Kaikkiin niihinkin kenneleihin voi toki ottaa yhteytta.