KATSE KARVOIHIN JA TURKKIPUHEET ESIIN

Katse karvoihin

Mitä keskusteluun aiheesta silkin turkki tulee , niin asiat pitää
alkaa oikeasta päästä ja ehkä siitä silloin on jotain hyötyäkin
kaikille.
Kerho voisi kutsua tuomari Rainer Vuorisen
ja ehkä toisen tuomarin myös, jotka kennelliiton
KOIRAMME lehden artikkelissa toivat esiin mielipiteensä
tuomarin näkökulmasta liialliseen turkkiin
ja liialliseen turkin laittamiseen näyttelyjä
varten tällä hetkellä.
Heidan mielipiteensa oli sama kuin omani etta
nykyisin pitaa olla vahintaan
hiutaitelija etta kelpaa RYP ja BIS sijoituksille.
Artikkelin mukaan ylikunnostetut koirat eivät
enää ole rodunomaisessa turkissa.
Tuomarit ovat artikkelissaan erittäin oikeassa.
Koiran kasvatus perustuu rotumääritelmään ja rodun pitämiseen
rodunomaisena. Silkkiterrierin turkki kuuluisi olla "revityn" näköinen,
mutta montako kertaa RYP ja BIS tai edes ROP koira on turkiltaan
sellainen? Palkitessaan "melkein" hiustaitelijoiden käsittelemiä turkkeja
tuomarit edesauttavat myös rodun muuttamista, eikä se ole tiettävästi
jalostuksen tavoite.
Hyvä ja asiallinen huomio tuomareilta joka on jo pitkään puhuttanut
monia tämänkin rodun kasvattajaa.

Toinen varteenotettava keskustelun aihe, johon jo toinen suomalainen
ulkomuototuomari on ottanut julkisesti kantaa on turkin värjääminen.
Kirsti Lummelampi ehkä vastaisi myönteisesti kutsuun kertomaan aiheesta
johon otti kantaa Kääpiökoirayhdistyksen julkaisussa.
Keskustelua voisi sitten elävöittää esittämällä luonnollisen värisiä ja
värjättyjä esimerkkejä sekaisin.
Tilaisuuteen voitaisiin lähettää kutsut vaikka kaikille silkkituomareille.
Tilaisuus tarjoaisi mahdollisuuden oppia erottamaan aidon ja
purkkivärjätyn turkin.
Tuomari Kirsti Lummelampi artikkelissaan kertoo värjääminen
on ongelma useissa roduissa, kuten muukin turkin laadun muuntaminen
näyttelyihin. Vaikka tuomari Lummelammen jutussa EI puhuta
silkkiterrierista aihe olisi erittäin hyvä keskustelun aihe niin meidän,
kuin monen muunkin rodun piirissä.
Hän kirjoittaa artikkelissaan vääristä laaduista kuten
villavista turkeista jotka eivät hohda valoa oikealla tavalla ja joita
muutetaan aineita käyttämällä antamaan vaikutteen paremman laatuisesta
turkista. Hän myös kirjoittaa kiharista karvoista joita suoristimia käyttäen
litistetään ja suoristetaan, mikä on taas sekin turkin muuttamista muuksi
kuin mitä turkki on.
Artikkeli oli varsin mielenkiintoinen ja kantaa ottava , kuten
se TV ohjelma jossa kanssa puhuttiin värjäämisestä, varmaan
moni muistaa ja näki sen myös TV:ssä.
Hyvä ja tärkeä sääntöihin perustuva aihe josta puhuu lähes
kaikki rotuun katsomatta.

Kolmas mutta ei vähäisin on oikea trimmaus Silkkiterriereillä.
Olen pitkään ihmetellyt että tuomarit palkitsevat surutta aivan
FCI ja Suomessa käytössä olevan rotumääritelmän vastaisesti
trimmattuja koiria. Teerikorven laittama kuva jossa tassut
on pitkän karvan peitossa saisi asiaan perehtyneeltä tuomarilta
tästä virheestä korkeintaan punaisen nauhan.
Mutta näyttää siltä että mikä tahansa pehku sallitaan tänä
päivänä jossa aikaisemmin oli tuomarit hyvinkin tiukkoja mm
naama oikeasta trimmistä.
Kerhon varmasti pitäisi nyt pyytää meidän kerhon perustaja
jäseniltä oikea oppinen trimmaus kurssi. He ovat ainoat
asiantuntijajäsenet trimmauksessa jotka asuvat Suomessa.
Aihe joka on nimenomaan tärkeimpiä asioita tässä rodussa,
joka on nyt ihan unohduksissa.


voi himmu että on noita keskustelun aiheita,
kunhan vaan pyydetään mukaan asiantuntijat keskustelemaan
aiheesta ja aloitetaan siitä asiasta missä olisi keskusteltavaa.
Ja kaikki varsin turkkimaista asiaa .


PS. Jos joku haluaa voin laittaa Koiramme lehden tiedot jossa
kyseinen artikkeli oli ja samoin voin laittaa kopion Käppärien
lehdestä ellet ole sattunut lukemaan niitä itse.

nämä asiat puhuttavat monia, mutta
foorumeissa ääneen niistä keskustelemaan
alkavien määrä jää pariin kolmeen rohkeaan.
Eikä ketään pakoiteta ja voitte edelleen laittaa
kommentit yksityisesti jollekin meille.

Mutta nyt maailma kutsuu. Oli mahtavaa
olla hetki Suomessa ja pian tulee raporttini.
Kun on pitkään poissa huomaa monta
asiaa erilailla kuin ne joiden silmien edessä kaikki
on kaiken aikaa.
Siihen asti KARVAISTA PUHETTA

Irma

Hienoa Irma, etta uskallat puhua suoraan asiat niin kuin ne ovat.

Turkin varjaaminen on taalla USA:ssa myos paivan puheenaihe.
Kovin naiiveja ovat monetkin harrastajat rotumme piirissa, kun luulevat, etteiko sita muka kukaan huomaisi. Ei silla huiputeta niita joilla on silmaa nahda pintaa syvemmalle.

Minulla on useita kuvia joista varsin selvasti nakee mitka Silkit on varjatty ja mitka ei. Ne tullaan myohemmin julkaisemaan talla foorumilla.

Tuo kasvilamppu teoria oli kylla parasta mita olen milloinkaan kuullut ja typerin selitys mita kukaan voi toiselle antaa.

Ei vaadi kovinkaan paljoa vaivaa ottaa sukutaulut eteensa ja katsoa koiransa linjat ja mita sielta on vuosien varrella tullut. Tosin on tiedettava tarkkaan ne linjat mihin on linjannut ja mihin suunnittelee linjaavansa, silla vareja ja turkin laatua ei korjata yhdessa eika kahdessa sukupolvessa, mutta ne voi menetta yhdessa sukupolvessa vaaralla valinnalla. Tosiasia on, etta olemme menettamassa ne kauniit pysyvasti sinisen savyiset silkkiset turkit, linjaamalla yksiin ja samoihin linjoihin. Vastapainoksi olemme saannet haalistuneet varit ja runsaat pumpuliset turkit, joita monet nayttavat ainakin siella puolen maailmaa ihannoida.
Mutta tasta kaikesta puhumme lisaa tuonempana esimerkki kuvin.


Kristiina

"Jos sinulla on yksi ystävä, olet sinä rikkaampi kuin jos sinulla olisi satatuhatta ihailijaa."
Maria Jotuni

Kuitti Kristiina.


En ole tottunut pelkäämään mielipiteitäni, mutta en myöskään
halua niitä tyrkyttää kenellekään.
Minä pidän korvat auki ja saan enemmän kuin jos olisin suu
töttärässä jauhamassa tietojani kuuroille korville .
Menestynyt kasvattaja Juha Kares kirjoitti SUKOKAn
lehdessä taannoin että "kasvattaja kuuntelee enemmän
kuin puhuu ja opettaa muita vasta kun itse täydellisen
oppinut".

Minä kuljen omia polkuja ja annan toisille tilaisuuden omiin.
Olen harrastaja -kasvattajana ja aikomus on säilyä
sellaisena edelleen, eikä yhtään tee mieli tulla sen paremmaksi
puhumalla suuria.
Minulle se mitä olen tehnyt, on ollut riittävä "taidonnäyte"
minulle ja muille en koskaan ole tuntenut tarvetta mitään todistaa.
Olen halunnut saada itselle harrastuksen ja tavoitteet joihin pyrin.
Minua ei kiinnosta eikä innosta pääseekö joku samaan vai
meneekö ohi. Kyse on siis puhtaasti harrastuksesta jota
harrastan hyvällä omallatunnolla ja voin hyvin.

EN ole myöskään luomassa mitään uutta.
Minun koirieni siemenet eivät lentäneet avoimesta ikkunasta
puhtaalle pöydälle, kuten olen kuullut joillekin käyneen. Minä sain
kaiken mitä alkuun tarvitsin hyviltä kasvattajilta joihin
minulla on edelleen lämpimät suhteet ja hyvä yhteistyö.
Minulla on rotumääritelmä joka on mielessä aina kun lasken
todennäköisyyslaskelmia.

Minun tavoitteena on ollut alusta asti sama; eli tuottaa
iloa itselle ja toisille. Tämä on nyt muutamana viimeisenä vuotena
alkanut tuntua kovin raskaalta koska näihin kuvioihin on tullut
mukaan ilkeys ja kateus, vallanhimo ja liiallinen kilpailukiihko.
Olen saanut menestyksen myötä tämän luontaisedun joka
joskus tuntuu vievän kaiken energian.

Vaikka olenkin kasvattanut koko joukon erinomaisesti menestyneitä
koiria en silti edelleenkään ole enkä tule koskaan olemaan
kilpailukiihkoilija. Minua ei kilpailu kiinnosta kilpailuna, vaan
kaiken minkä teen, sen teen omien tavoitteitteni saavuttamiseksi.

Toki minäkin teen mielessäni yhdistelmiä ja lasken todennäköisyyksiä,
mutta sehän on varsin luonnollista. Ei kai kukaan voi muuten edes
pentuetta saada aikaiseksi. Mitä enemmän näkee ja kokee, sitä
syvemmältä tietoa etsii ja löytää. Se kuuluu kasvattajan kasvuun itsestään selvyytenä.
Jokaisella kasvattajalla on omat keinonsa toteuttaa tuo
suunnittelu.
Minulle suunnittelu ei merkitse "hienostelevaa" puhetta, vaan
on luonnollinen asia jota ilman en olisi kasvattaja.

Minun ideologia perustuu kuuluisan kasvattajan Lauri Vuolasvirran
viisaisiin sanoihin, toimii!
" Valitse mieleisesi kaksi parasta, yhdistä ne ja toivo parasta".
Ihan turhaa kasvattaja "hienostelee" pelaavansa periaatteessa
millään muulla kuin toivolla ja onnella ja todennäköisyyslaskuillaan.

Sukutaulu ja valokuva ovat yhä edelleen yksi varmimpia työkaluja
ja aikaisempien kasvattajien keräämät tiedot menneiden polvien
koirista.
Genetiikan ymmärtäminen on vaikeampaa kuin siitä
puhuminen. Ehkä joku Genetiikan professori joka ryhtyy
kasvattajaksi voisi hyödyntää tietojaan, mutta maallikko
joutuu yhä edelleen tyytymään todennäköisyyslaskelmiinsa.

Genetiikan käyttäminen jalostuksessa on niin lapsen kengissä,
mutta ehkä kaukana tulevaisuudessa hyödynnettävissä.
Moni asiantuntija on sanonut että vaikka genetiikka joiltain
osilta saadaan jalostuksen avuksi, se ei kuitenkaan
tuo mitään suuria ja mullistavia asioita, eikä takaa enemmän
kuin on käytössä oleva todennäköisyys laskeminenkaan on taannut.

Ainoa varma keino saada juuri sitä, mitä haluaa, on löytää
juuri se oikea ja kloonata sitä. Mutta tuskin sitä silloin voi
enää kutsua jalostukseksi.

Ehkä se voisi olla tulevaisuuden vippaskonsti tuo kloonaaminen,
jos geenitutkimuksien avulla on löydetty miten saadaan värit ja
oikeat turkit. Tämä ihanne aika ei kuitenkaan taida monia
tämän päivän kasvattajaa vielä ehtiä hyödyttämään.

Euroopasta löytyi pari hyvää ja kokeilemisen arvoista asiaa joista
kiinnostuin ja otin käyttöön.
Kaikki uusi vaatii kuitenkin useita vuosia aikaa ennen kuin voi
olla varma että saatu tieto on tuloksellista. Aika näyttää.

Nyt vielä, ja siihen asti kunnes

Otan edelleen kukkalampun alle sukutaulut ja valokuvista
valikoin värejä. Kysyn minua pidempään kasvattaneilta muistanko
oikein ja kannattaako tämä. Kun päätös on tehty istun
kukkalampun alla ja toivon parasta.
Kun pentue on sitten uusissa kodeissa ja laatikko tyhjä ovat
hiukseni haalistuneet kukkalampun säteilyn vaikutuksesta.
Olen kuitenkin iloinen uudesta kivasta pentueesta ja niiden omistajista.
Mutta minkä värinen on onnellinen emo.

Siinä mietteitä ja todennäköisyyslaskelmia..
Kirjoista oppii eniten!
Tämä on minun tapani , tapa joka ei tarvitse toisten hyväksyntää,
eikä kirjoituksen tarkoitus ole esittää sitä oikeaksi eikä vääräksi.
Minulla se toimii ja se riittää.

Kasvattajapiirin jäsenille omassa foorumissa aiheesta lisää.
Siirrytään sinne niin saadaan useampia kasvattajia
jutskaamaan aiheesta.

Aiheena trimmaus, namia, siita riittaa puhumista.

Irma ja silkkiset hallikaiset kaukana kotoa.